New Minion

Viime viikon torstaiaamuna saatiin vähän kissa vahvistusta taloon.

Janne on kinunut kissanpentua koko kesän oikeastaan. Mä oon ollut vähän ideaa vastaan, vaikka kissoja rakastanki yli kaiken.  No Jannen työpaikalla sitten eräällä naisella oli kissanpentuja ja Janne oli kertonut kissanpentu kuumeestaan ja oikeastaan jo sopinut että ottaa jäljelle jääneen täysin mustan tyttökissan. Vaikken lämmenny aluksi niin olihan tuo nyt niin söpö, pieni ja ihana ja antaa jopa yöt nukkua!

Nimen keksiminen oli yhtä tuskaa. Parit ekat päivät sitä sanottiinki vain "Pieneksi". Mietin että haluanko sille nimen joka rimmaa Vilin kanssa, mutta tulin siihen tulokseen etten halua niille liian samanlaisia nimiä. Aloin sitten päivän mittaan kutsumaan tätä pientä Nilaksi ja lopuksi mikään muu nimi ei enää kuulostanu oikealta.

Pikkusen nimeksi tuli siis Nila.

Vilikin oli kotona kun tuo pikkunen tuli. Jotenki mua ei huolestuttanut ettei ne tulis keskenään toimeen. Vili on niin leppoisan oloinen kissa, että ajattelin sen tottuvan nopeasti tähän uuteen kaveriin. Aluksi tietty siinä sähistiin ja vähän muristiin oudolle uudelle kaverille, mutta silti piti silmäkovana seurailla turvallisen välimatkan päästä mitä tämä pieni touhas.


Nila yritti mennä Viliä katselemaan lähempää ja yritti houkutella leikkimään, mutta Vili pelkäsi ihan liikaa noin pientä otusta. Lähti aina pakoon. Loppupäivästä, nukkuivat kuitenkin jo samalla paikalla, eivät nyt ihan viereikkäin, mutta silti. Seuraavana päivänä sitä jo leikitiin yhdessä; juoksutettiin toinen toistaan vuorotellen ja koitettiin vähän painia. Vili tosin välillä otti turhan kovaa Nilasta kiinni, että joutui mennä itse väliin.
Oli hauska myös herätä aamulla siihen, kun molemmat pomppivat sängylle ja pois ja juoksivat mun yli. Vili lähtikin sitten viikon täällä oltuaan takaisin "mummolaan" kyläilemään, mutta ei Nila ole oikein mitenkään piitannut siitä onko Vili täällä vai ei. Toki varmaan tylsempää, kun ei ole ketään juoksutettavaa.


Halusin hieman lelliä lapsia, joten vihdoin ja viimein maltoin ostaa hurjille raapimispuun!
Zooplussalta tilasin.

Kotiinkuljetuksella tuli perjantaiaamuna. Aluksi ajattelin, että odotan tuon kokoamista siihen asti että Jannekin tulee kotia, mutta kun tuo yksi hurja oli niin näiden osien kimpussa päätin ottaa ja koota sen yksikseni. Täytyy sanoa että tällaisten juttujen kokoaminen ja väsääminen on yllättävän rentouttavaa ja mukavaa hommaa! Olisin voinut vielä muutaman samanlaisen koota perään, vaikka loppuvaiheessa muutamaa palaa vajaa valmis raapimispuu piti purkaa yhdeltä puolelta melkein kokonaan.... huomasin siinä vaiheessa että mulla oli yks osa väärinpäin. （`_ゝ´)
Nila sekasi siinä mun jaloissa koko ajan kun yritin tätä koota.

 Ja lopputulos! Aluksi Nila ei mennyt noita ensimmäisiä tasoja ylemmäs. Ilmeisesti pelkäsi hieman, mutta jo illalla painoi ihan ylös asti ja nyt ravaakin tasoilla leluja kanniskellen. Nyt pitisi vain Vilinki tulla testaamaan.