26.11.2012

Itku kurkussa

Niin.

Taas hetkestä aikaa löysin itteni naama lattiasta.

Paljo näytti tota miehekettäki kiinnostavan, kun istu vieres koneella ja ilmeisesti kuuli mun muutaman sekunnin manaamiset ennen ku kaaduin. Sano vaan "mikä tuli? Mikset sä vastaa?" Samalla ku yritin epätoivosesti kontata eteenpäin kirjaimellisesti itkua pidätellen.

Enpä mä paljo pysty siinä vaihees vastaamaan tai puhumaan, ku tuntuu että jos suunsa aukasee niin alkaa totaalinen pillitys. Voi kyllä, sanoinkuvaamaton kipu, niin ylitsepääsemätön, että joutuu joka tapauksessa vaikka kuinka yrittäis pidätellä, tirauttamaan useamman kyyneleen.  Koitan siinä sitte kerätä itteni, polvea hieroen ja jossain vaiheessa pääsin pystyyn ja klinkkasin pakastimelle hakemaan jääpussia.

Tuntuu vieläki yhtä ilkeältä.

Että tällasta. On ne polvet vaan ihanat.

Ja kaikki tämä vaan sen takia, että lähdin olohuoneesta, sohvan vierestä turhan huolimattomasti, enkä tajunnu että tuo sohvan käsinoja vois osua just polveen ja kappas, sietämätön kipu valtaa kropan, tuntu että taju lähti muutamaksi sadasosasekunniksi ja sitte yhtäkkiä makaanki jo maassa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti