28.8.2013

The smearing tears in my blood-shot eyes

Hejou. 
Pitkästä aikaa löydän itseni täältä. Ollut vähän hiljaista nyt koko kesän täällä blogin puolella, pahoittelut.
Kyse ei ole niinkään siitä, etteikö olisi aiheita mistä kirjoittaa, vaan lähinnä motivaation puutteesta ja............ laiskuudesta.

Materiaa on kertyny tasaiseen tahtiin koko kesän ja olis ilo jakaa mun materiaalionnellisuutta täälläkin; varsinki kun tämä blogi muutenkin painottuu mun pinalliseen materiaonneen.

Mä yritän ottaa nyt itteäni kiinni ja postailla suht nopeaan tahtiin, että saan kaikki "rästit" pois alta. Tosin en mene vielä lupailemaan. Tässä useamman päivän ollut kurkku sen verran kipeä, että voi varautua että tulee vielä kipeäksi.



Mutta ettei tästä tuu täysin turha postaus voisin comeback postauksena hieman kertoa hiuksistani.

Viimeisimmistä postauksista käy ilmi, että ne oli heinäkuun puolessa välissä vielä laventelin väriset. Tai tosi haalistuneet laventelit. Annoin värin tarkoituksella haalistua ja samalla mietin pääni puhki, että mitä teen niille seuraavaksi.


Joka tapauksessa ne piti vaalentaa ja heitinkin niihin sitten Rialin vaalennusvoiteen. Oletin, että ne jää silti hieman pinkehtävän liloiksi, mutta vaalenisi silti edes vähän. Annoin sen vaalennusvoiteen vaikuttaa ehkä 15-20 min. ja menin pesemään.

Kun tulin suihkusta ja katoin peiliin meinas leuka loksahtaa paikalta. Niistä tuli ihan valkoiset. Ei mitään kellertäviä tai oranssihtavia vaan tasanen valkonen. Ei mitään jälkeä siitä, että ne oli hetki sitten ollu vielä laventelit.
Samaan aikaan alko lievästi ärsyttämään se, että niistä tuli noin helposti ja pienellä vaivalla niin valkoiset kun oon monesti vuosien aikana yrittäny niistä saada mahdollisimman valkoisia, ja ne on aina jääny tosi epätasaisen värisiks eikä lähellekkään kunnon vaaleaa.

Joka tapauksessa mun tarkotus ei ollut saada niistä edes valkoisia, joten mä heitin siihen päällä sitten tuhkanvaalean värin, millä niistä sais "normaalimman värisen",mutta ei se kyllä erottunu siitä juuri ollenkaa.

Muutamia viikkoja pidin sitä sellaisenaan, mutta sitten se alkoi jo kellertämään, jolloin meikä tarttui taas hopeashampoohin ja sain sen takaisin kylmän vaaleaksi.

Leikkasin myös etuhiukset itelleni. Aluksi oman naaman näkeminen etuhiuksilla peilistä hirvitti, mutta lopuiksi siihen tottui ja jotenki alko tykkäämäänki siitä, vaikka etuhiukset tekeekin musta yli tyttömäisen ja aivan liian kiltin näköisen haha.

Vaikka mulla nää vaaleat hiukset olikin, ja ajattelin antaa niiden sen väriset nyt jonkin aikaa ollakkin, mä kaipasin niihin jotain muuta. Näyttää niin tylsältä yhdellä värillä. Mä yritin keksiä jotain väriä tämän vaalean kanssa ja lopuiksi niin kuin sanoin ennemmin; päädyin siihen mustaan vaalean kaveriksi. Sitten täyty vain miettiä miten ne värjää.

Hain ideoita ja tässäpä sitten lopputulos.

Muutamat ihmiset kaupassakin ihmetelly tuota mustaa värjäystä. Kassatätikin katto mun päälle hetken aikaa ja sano, että hänen piti oikein kattoa että kuinka se on värjätty.

 Todistusaineisto siitä, etten näytä itteltäni.

 
Kuvat nyt ei mitää parhaita ole ja hirveällä kiireellä otettu, mutta edelleen ovat hiukset samanmalliset; eli lyhyet takaa jne.
Toki en mä ihan tyhjästä tätä ideaa saanut. Täyty mun jostain inspiroitua ja tässäpä idean juuret.


Ahh tämä nainen. Jos mun hiukset olis sallinu, niin olisin varmaan vielä samanmalliset hiukset hommannu.

2 kommenttia:

  1. Woo mielenkiintoset hiukset mut kelpais kyllä itelleki!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin mielenkiintoiset :) Ovat sen verran erikoiset, ettei varmaan ihan heti tule vastaan samanlaisia.

      Poista