So done with wishing

Näin se aika vain vierähtää. Ajattelin nyt pikaiset kuulumiset päivittää.

Tosiaan aloitin tuossa maanantaina työkokeilun paikkakuntani Tokmannissa. Sain viime keskiviikkona kuulla, että sinne pääsisi harjoitteluun niin tottakai menin.

Työporukka on aivan mahtava, töissä siellä myös täti ja kaverin kautta tutuksi tullut ihminen, joten tuttujakin jo työpaikalta löytyy, mutta näiden tuttujen lisäksi siis muutkin mukavia ihmisiä. Rento meininki ja silleen.


Tähän asti olen ollut enimmäkseen pienemmissä vaateliikkeissä hommissa, joten tällainen marketti eroaa kyllä työltään sellaisesta tosi paljon. Marketeissa työskentely on myös fyysisesti huomattavasti raskaampaa hommaa ja väillä miettii, että käy kyllä ihan treenistä. Hikipäässä siellä huhtoa. Tällä hetkellä myös kädet ja sormenpäät haavoilla. Niin kuin kissa olisi raapinut kädet auki, kun joutunut laatikkoja roudaamaan ja pahvilaatikon reunat kun ovat perhanan teräviä.
Joka päivä kyllä tietää tehneensä jotain, kun alan pilkkiä sohvalla ja olla jo niin väsynyt että voisin mennä nukkumaan ennen kello 20.

Ja jos mä jotain stressaan niin ehkä kassalla oloa. Se on aivan erilaista hommaa kuin tuo muu myymälässä tehtävä homma ja siinä täytyy olla niin skarppina koko ajan ja tietää ja muistaa niin monta eri asiaa. En ole tosin vielä joutumassa kassalle hetkeen aikaan, kun pitäisi ensin joitain tarvittavia passeja hommata, mutta kyllä niidenkin aika tulee.

Tänään oli tosin jännä päivä sen takia, että kesken työpäivän sain soiton, että olisi ihan osa-aika töitä tarjolla huhtikuun loppuun asti eräässä vaateliikkeessä. Heiltä oli jäänyt yllättäen työntekijä pois ja tarvitsivat mahdollisimman nopeasti uutta työntekijää. Sainkin sitten luvan lähteä kesken päivän käymään haastattelussa. Oli hieman hämärää lähteä ihan yhtäkkiä vain haastatteluun johon ei ollut mitenkään valmistautunut, mutta tulipa käytyä ja illemmalla sitten ilmoittivat että olivat löytäneet jonkun toisen. Ei mitenkään yllättänyt, enkä ole edes kovin pettynyt. Oli enemmän odotettavissa. Tykkään kyllä todella paljon vaateliikkeistä työpaikkana, mutta pakko myöntää että tämä kyseinen liike on ainakin omaan silmään tällainen vähän "parempien" ihmisten paikka ja silloin työntekijöiden pitäisi olla vielä "parempia" ihmisiä.
Koin, että loppujen lopuksi en ehkä olisi viihtynyt siellä, vaikka olisin sinne päässyt. Jotenkin tuntuu vähän kankealta meiningiltä siellä.
Luulen että syyt miksi en päässyt sinne olivat etten omista alan koulutusta varsinaisesti (en ole ompelija tai mikään muukaan ja siellä pitäisi korjailla vaatteita jne.) ja olen liian nuori, koska tuntuu että pitäisi olla joku rouva henkilö että olisi hieman parempi arvoinen heidän silmissään.
No siinä nyt omia spekulointeja. Totta puhuen mua alkoi melkein peljättää, että mitä jos pääsen sinne ja just oon oppinut uuden paikan tavoille ja tutustunu uuteen henkilökuntaan ja kun näin hyvin tulee juttuun niin tuli jo vähän haikea mieli jos joudun nyt heti jo lähteen uuteen paikkaan. Näillä näkymin kuitenkin nyt jatkan vielä Tokmannissa ja työkokeilun pitäisi kestää tammikuun alkupuolelle ja sitten taas näkee mitä seuraavaksi.


Muuten on perjantai-ilta mennyt rennosti. Heti kun pääsin töistä Janne lähti hakemaan kotipizzasta vähän pizzaa meille ja katottiin siinä sitten yksi jakso Hercule Poirottia, koska Poirot <3.



Kai tän postauksen pointti oli, että oon nyt viikolla niin väsynyt aina töiden jälkeen, etten yleensä jaksa edes ajatella blogin päivittämistä, eli päivityksiä todennäköisesti viikonloppuina ainakin sinne tammikuuhun asti.


Ps.


En edes muistanu tätä biisiä ja nyt oon kuunnellut tätä aivan jormana, vaikken yleensä tämän tyylistä musiikkia kuuntelekkaan.